017

Pitkän teksin äsken kirjoitin ja se katosi taivaan tuuliin väärää nappulaa painaessa >:(

Mä oon huomannu et neulomisesta on tullu mulle tapa purkaa ajatuksia jotka ei välttämättä päivänvaloa kestä ja nyt hormoonimyrskytilassa ollessa niitä tuntuu riittävän.
Tilasin itselleni muoviset puikot kun ei kädet kestä noita metallisia ilman että tunto katoaa (ilmeisesti sisältää sen verran nikkeliä?) ja nyt mä oon ihastunu; en käytäkkään enään kuin noita. Nyt ajattelin "magic loopin" opetella niin voisin suljettuna neuleena tehdä pieniäkin töitä (inspiraatio kun alkaa jo riittämään siihen toiseen takkiin).

Purkin päälinen muuten niin ankeaan purkkiin (joku kahvipurkki joka ei päivänvaloa kestä) joka on saanut tehtäväkseen säilyttää puikkojani.
Novitan Karusellin jämän käytin tähän ja se riittikin justiinsa, pussukka on pelkkää 2o 2n joustinta ja se on alapuolelta avoin.

Pussukka - noille värikynille oli pakko saada jokin säilytyspussi jottei tuo pikkuneiti niitä saa käsiinsä (mm. takka alkaa olemaan mielenkiintoinen yhdestä nurkasta)

Lankana Novitan Nallea ja kuvio on "löytö arkistoista"... Sisäpuolelle ompelin lakanasta leikkaamani palasen ja sitä ommellessa ei kyllä lapsia sopinut olla lähistöllä.
Pelkän suoran ompeleminen koneella tuntui super vaikealta jostain syystä - lanka sotkeentui, katkeili jne. ja lopulta koko alalangan pesä räjähti silmille. Täytyykin tarkistaa onko takuita vielä jäljellä, ei ole kuin ehkä 3-5 kertaa tuota konetta käytetty ja vanhakaan se ei ole (max.12kk). No sain kuitenkin ommeltua, mutta miestä kyllä nauratti...